LOKAKUU 2022
Lokakuussa päiväkodissa sijaisteli Joona ja harjoittelunsa
aloitti saksalainen Julian. Syksyn merkit lisääntyivät ja säät vaihtelivat
aurinkoisen kirpeistä ilmoista vesisateisiin. Pukemisen harjoittelu sään mukaan
oli siis arkipäivää! Syyslomaviikko ja sairastelut pitivät lapsimäärän melko
vähäisenä koko lokakuun ajan, joten kaverisuhteetkin kehittyivät ja leikit
vaihtelivat ryhmän kokoonpanon mukaan.
Kielten rikas maailma ja ilmaisun monet muodot:
Lumikki-sadun käsittely jatkui tunnetaitoja ja tarinan herättämiä
tunteita käsittelemällä. Teimme myös kaveritaito -puun, jonka lehtiin piti
miettiä, millainen on hyvä kaveri, ja mitä asioita me kaikki voisimme tehdä
ollaksemme hyviä kavereita. Lumikki-sadusta heräsi myös kiinnostus metsän
eläimiin, joita nimettiin ja opeteltiin tuntemaan niiden elintapoja ja
ulkonäköä. Lisäksi palauteltiin mieleen, mikä on kukin eläin saksaksi.
Musiikkihetkillä laulettiin eläimistä kertovia lauluja sekä vuodenaikaan
liittyviä syyslauluja. Lumikki ja kääpiöt -leikkinurkkaukseen valmistettiin
syksyisiä koristeita ja askarreltiin hauskoja lankasiilejä, joiden
valmistamisessa tarvittiin silmä-käsiyhteistyötä leikkaamisen ja langan
kiertämisen muodossa. Kääpiöiden asunnossa on mahdollista kattaa pöytä koreaksi
ja asetella astioita pöytään, sekä rakennella palikoilla ym.
rakenteluvälineillä kääpiöiden kaivoksessa. Lumikki-satuun tutustuttiin paitsi
lukemalla satua suomeksi ja saksaksi, myös varjoteatterin muodossa lasten omana
versiona ”Hyvän kuningattaren seikkailu.” Yhteistyötaidot kehittyivät
sadutettaessa tarinaa, valmistettaessa varjoteatterihahmoja leikkaamalla ja
piirtämällä sekä rakentaessa itse varjoteatteria valaistuksineen ja
lavastuksineen.
Kuun puolessa välissä siirryttiin uuteen satuun, Hannuun ja
Kerttuun. Satutiistaina satujen aarrearkusta paljastui valkoisia kiviä, jotka
toimivat vihjeenä satuun. Tarinasta ja sen herättämistä sekä siinä esiintyvistä
tunteista keskusteltuamme maalasimme vesiväreillä tuputtelutekniikkaa käyttäen
taustan, johon jokainen mietti yksityiskohdan sadusta ja toteutti sen
silkkipaperista muotoillen ja liimaten. Eri tekniikoita yhdistellen loimme
näkyviin itsessämme heränneen tunnetilan tai mieleen jääneen kohtauksen
sadusta.
Pienimmät lapset kuulivat sadun kertomuksena ilman kuvia, ja
tabletilta katsoimme ja kuuntelimme saksankielisen laulun Hänsel und Gretel.
Lopuksi pikkuiset pääsivät etsimään Hannun ja Kertun satumaisemasta valkoisia
kiviä.
Satua on käsitelty lokakuun aikana myös jumpassa ja
musiikkituokiolla, jolloin kuvien avulla etsittiin soittimilla sopivaa
äänimaailmaa sadussa esiintyneille asioille, kuten nuotion rapsahtelu yms.
Samalla muisteltiin soittimien nimiä.
Minä ja meidän yhteisömme:
Lumikki -sadun päätösjuhla oli odotettu tapahtuma, ja vaikka
moni lapsi olikin juuri silloin sairaana, saimme aikaan mukavan yhteisen
tapahtuman varjoteatteriesityksineen. Omien rooliasujen esittely ja vapaa
kerronta omasta roolista kehittivät myös esiintymistaitoja tutussa ja
turvallisessa ympäristössä, pienessä porukassa. Teeman mukainen omenapitoinen välipala
maistui hienosti tarjoiltuna, ja toi juhlallisuuden tuntua.
Yhteisenä mukavana puuhasteluna on ollut isänpäivälahjojen
valmistelun aloitus. Siitäpä tarkemmin marraskuussa